tiistai, 20. maaliskuu 2007

Nyt me ollaan auki!

www.riot-art.com


keskiviikko, 7. maaliskuu 2007

Linkkipläjäys

Tylsäksi menee, mutta menköön. Toivottavasti linkkiriemu korvaa pettymyksen.

MOO. Pienet kuvakortit. Ihania.
LetterPOP. Uutislehtisiä nettiin. Kiva tapa laittaa sähköpostia. Ainakin lähettäjästä ;)
Applen on-line -opetus. Coolia!
Flickr-nameja. Nami nami.



perjantai, 5. tammikuu 2007

Tietoa, taitoa ja innostusta

Löysin mukavan pläjäyksen osoitteita, joissa voisin viettää muutaman kuukauden.

Ohjelmointilinkkejä (mm. HTML, CSS)
Tiedostotilaa kuville
Kuvien siirto ilman FTP:tä tai nettiserveriä
Mieletöntä taidetta ja ihan huttuakin
Idolini ja kotimainen samanmoinen

Mutta nyt täytyy vähän opiskella välillä. Corel Painter.

perjantai, 5. tammikuu 2007

Hävettää

Miten sitä ei ole saanut tämän enempää merkintöjä aikaiseksi?
Toisaalta se voi kieliä siitä, etten ole töissä tehnyt mitään mainittavaa tai sitten tekemistä riittää päivienkin yli.

Sen lisäksi, että olen harjoittelijan statuksella ja hinku olisi oppia uusia ohjelmia (In Design, Corel Draw, Corel Painter, Illustrator, Flash) ja päästä suunnittelemaan asiakkaille juttuja, pään täyttää uusi alku. Sen nimi on Riot art -Gallery

Haaste 1)
Valokuvastudio on laitettu alkuun. Lattiat valittu ja asennettu, lamput kasattu, taustakankaat ripustettu, hyllyjä ja pöytiä tilattu Ikeasta. Muutamat ensimmäiset fotosessiot on jo pidetty. On kuvattu salaattia, chilejä, minua ja Vellaa. Muutama päivä sitten oli aika hektinen tilanne: 4 lasta ja 2 aikuista samassa huoneessa. Vaatteita vaihdettiin ja kahta 8-kuista hyssyteltiin. Viisivuotias tyttö leikki koiraa valtaosan ajasta ja punatukkainen oli päättänyt jäädyttää hymyn naamalleen. Tunsin itseni aikamoiseksi pelleksi hyppiessäni pitkin studiota, milloin viihdyttämässä, milloin kuivaamassa räkää poskelta ja milloin irrottamassa liian tuttavalliseksi käyviä malleja Kihon kimpusta. Ripottelin sulkiin taikapölyä ja lennätin tyttöjä keijunsiivin kukkaniitylle. Välillä olin hevonen ja juoksin käytävillä harja hulmuten.

Haaste 2)
Taidekauppa on laitettu alkuun. Pikkuruisessa tilassa on tiski ja kaapin paikkaa. Katossa on valot, puhelin toimii ja nettilinjakin taitaa olla olemassa. Kaupan avaaminen on aika paljon enemmän kuin omassa pienessä mielessäni osasin kuvitella. Pitää olla logistiikkaa, laskutusta, seurantaa, asiakasrekisteriä. Fyysisesti: lasku- ja tilauskaavakkeita, kirjepohja, pakkausmateriaalia. Tilit. Hinnoittelu, mainostaminen. Graafinen ilme, ulkoseiniin kuvaa, logo, käyntikortit. Seinille pitäisi printata myytävää. Studiosta parit potretit seinille.

Haaste 3)
Printtihuone on laitettu alkuun. Valot on katossa ja nettilinja vedetty. Näyteikkunoihin on saatu siirrettävät mustapintaiset sermit, joihin näytekappaleita kiinnitetään. Valot odottavat valaistavaa. Huoneeseen pitäisi saada siirrettyä printteri, tietokone, canvaasirullia, printtikasetteja. Minun pitäisi olla perillä siitä, kuinka paljon mitäkin on jäljellä ja koska tilataan lisään. Kääks.

((Meillä on kotona aina vessapaperi loppu!!!))

Haaste 4)
Printteri kalibrointi on ollut ihan hitonmoinen kipu ahterissa. Minä olen kalibroinut sitä useampaan kertaan, kaveri kalibrointisoftafirmasta on tehnyt sen pariin kertaan ihan yhtä laihoin tuloksin. Jos mustavalkokuvasta onkin saanut hyvän, syvän ja sävyrikkaan, on värikuva vihreäsävyinen. Harvempi varmaan eroa näkee, mutta meitä ammattilaisia ;) se häiritsee. Tarkoitus olisi päästä kuitenkin printtaamaan niin laadukkaita töitä, ettei kenelläkään ole sävyihin sanomista. Olen yrittänyt opiskella värinhallintaa. Puuduttavaa hommaa, mutta niin tuikitarpeellista.

Toivon, että myytäväänkin ehtisi jossain vaiheessa paneutua. Tuntuu erikoiselta avata kauppa tyhjin seinin. Ideoita riittää. Kun suljen silmät iltaisin, täyttyy valkokangas väreistä. En niinkään näe selviä kuvia, vaan muotoja, linjoja ja VÄREJÄ! Huomaan olevani aivan värifriikki. Kaupasta voin ostaa MITÄ vaan, kunhan siinä on ihanat värit.

Kuun loppua odotan vesi kielellä. Pääsen kamerani kanssa Intiaan.

Miten tähän on näin koukkuun jäänytkin?

keskiviikko, 29. marraskuu 2006

Onko oikeasti tärkeä, jos tuntee olevansa tärkeä?

Sitä minä tänään mietiskelin. Että onko sellaisilla ihmisillä, jotka ovat oikeasti tärkeitä, sellainen olo, että he ovat tärkeitä. Vai tuleeko se tunne silloin, kun kuvittelee sitä olevansa eikä olekaan. Että jos tuntee olevansa tärkeä, niin tarkoittaako se sitä, ettei ole?

Sain töissä tehtyä kaksi neljän värivariaation sarjaa lumihiutaleita.

Muuten on ollut vähän muuta puuhaa tänään.