Äiteellä alkoi pinna olla piukassa. Hää tuskin muisti, mitä oli käydä rauhassa vessassa tai puhua puhelimeen niin että kuuli kysymyksen. Tai vastauksen. Ajatukset olivat muuttuneet tahmaiseksi ja nekin hitaat kiersivät ympyrää. Aamupala, pyllyn pyyhintää, pyykit, astiat, välipala, pyllyn pyyhintää, ulkoilua, kauppaan, lounasta, astioiden korjausta, nukutusta, pyykkien ripustamista, palaneita lihapullia ja yskänkohtauksia.

Räkänokat, niin rakkaita kun olivatkin, imivät Jingit ja Jangit Äiteestä.

Se oli siis riemun ja vapauden päivä, kun työpaikka varmistui. Kättä päälle lyötiin, mutta papereihin ei nimiä kirjoiteltu. Kuinka siinä hötäkässä nyt sellaista olisi muistanutkaan. Palkka oli parempi kuin Äitee pyysi, työ juuri eikä melkein sitä, mitä Äitee toivoi.

Äitee säästeli riemunkiljahdukset hissiin ja illalla juoksi puiston kahteen kertaan ympäri. Neljä yötä pitäisi vielä jaksaa odottaa.