Toinen viikko täynnä. Olen laukonut kokouksissa ideoita, joista on olalle taputeltu. Pää pursuaa ideoita ja kansio on pullollaan printattuja ja piirrustettuja hahmotelmia. Mutta kuinka vaikeaa onkaan tarttua toimeen. Ryhtyä määrätietoisesti tekemään jotain Erityistä. Puheensorinasta keräilen työkavereiden taustoja. Opinnot Lontoossa, Uudessa-Seelannissa, töitä Jenkeissä. Opiskelua 4 vuotta, tämän ohjelman kanssa kuusi vuotta, tämän yksitoista.

Minä olen opiskellut Itämerta, laskenut hankajalkaisen munia, mitannut simpukoiden raskasmetallipitoisuuksia, määrittänyt sinileviä.

Hyvät ideat tuntuvat kuihtuvan työpöydälle. Itsevarmuus alkaa lohkeilemaan.

Mitä jos minä en saakkaan mitään kelvollista aikaan.
Epäonnistumisen mahdollisuus tekee mielen levottomaksi, vaikka mitään menetettävää ei olekaan.

Paitsi ylpeys. Ja usko.